Kutan naapurissa Jimbaranilla

21. Päivä. Päätimme viettää hotellin läheisyydessä tämän päivän, kun oli hivenen huonot kelit ja ehkä tässä hiukan reissuväsymys alkaa tuntua jokaisessa. Varasimme aamulla Jimbaraniin kolmeksi yöksi hotellin, jonne lähdemme seuraavana päivänä. Mietimme sitten haluammeko olla siinä pidempään, kun näemme paikan, sillä se oli halpa. Olohuoneellinen bungalow rannan lähellä hivenen yli 20e per yö, joka on kummallisen halpa. Päivä sujui lähimaastossa syöden ja oleskellen.

Medewi on paikkana myös paljon sateisempi kuin muut paikat missä olemme olleet. Täällä satoi joka ilta ja jonain päivinä vielä hiukan enemmänkin. Varmaan kukkuloiden läheisyys aiheuttaa sateen kerääntymisen rannalle. Ubudissakin oli pilvisempää, mutta sateita siellä ei tullut kuin öisin. Rantakohteissa on muuten ollut aurinkoista. Kävin iltapäivällä hakemassa ruokaa ja sain kunnon kaatosateen päälleni. Onneksi tavarat sai suojattua siten, että säilyivät ehjänä.

22. Päivä. Lähtö kohti Jimbarania ja Puri royan villaa. Rantatie Denpasariin ja siitä Jimbaranin alueelle on harvinaisen jumissa oleva tie, koska siinä kulkee myös rekkoja, jotka eivät jaksa kulkea tien ylämäkiä. Näiden takia tulee pitkiä jonoja ja vauhti vaihtelee 15-60 välillä.

Kun pääsemme hotellille, niin toteamme paikan olevan sitä mitä lupaa. Nahistunut budjettihotelli, jolla on hyvä paikka. Paikkaa kuvasti hyvin palvelualttius, kun pyysimme lisäpyyhkeitä että saisimme jokaiselle oman pyyhkeen, niin vastaukseksi saimme naurahduksen kanssa maybe tomorrow… Sisältä paikka oli suoraan 70-luvulta ja paikat repsotti vähän joka puolelta. Kuitenkin paikka oli puhdas eikä näkynyt mitään liskoja inhottavampaa. Näitä näkyy kyllä melkein joka puolella ensimmäisen kerroksen kohteissa. Paikasta oli kuitenkin 100 metriä rantaan ja pari sataa metriä Jimbaranin kuuluisille kalaravintoloille. (Näitä kalaravintoloita on siis kolmessa alueessa Jimbaranilla ja tämä oli niistä keskimmäinen). Ranta oli puhdas, mutta heti rannan tuntumassa oli melko suuret aallot, jonka vuoksi ei oikein sovi ihan pienien lasten uimapaikaksi.

Päätimme lähteä syömään rannalle, mutta onnistuimme menemään seudun todennäköisesti kalleimpaan paikkaan. Toisaalta kun sitä ympäristöä katsoi, niin eipä se hintavuus olisi pitänyt tulla yllätyksenä. Virheettömät ruohobungalowit muutaman kymmenen metrin päästä rannasta, jossa pitkät rivit aurinkotuoleja sekä kankain peiteltyjä tuplaleveitä daybedejä ja todella iso uima-allas resortin keskellä. Lähdimme siitä etsimään vähän halvempaa ravintolaa ja kiertelyjen jälkeen palasimme melkeinpä hotellimme viereen, jossa olikin ollut pari hyvää vaihtoehtoa ihan lähellä. Ensimmäisenä testasimme open housen- länsimaalaisen ravintolan mikä oli ihan ok kokonaisuus. Ei mitään maata räjäyttävää. Loppuilta menikin uima-altailla totuttelemassa uuteen paikkaan.

23. Päivä. Tänään päätettiin mennä lounaalle Lia cafe-kalaravintolaan, jonne oli juuri saapunut päivän tuoreet kalat kello yhteentoista mennessä. Kilon painava kokonainen punainen napsija maksoi 140k eli 9e sisältäen riisit yms. Kuitenkin maultaan heikko kokonaisuus ja jäi vähän harmittamaan ettei se päässyt sinne tasolle mitä olin ajatellut. Varmaan hankaloitti ruuan valmistamista, kun pyysin ilman chiliä, koska lapset eivät siitä tykkää. Sitten se tuli ihan vain grillattuna. Olikohan siinä edes suolaa käytetty?

Tämän jälkeen lähdimme Kutalle beachwalk ostoskeskukseen katselemaan länsimaalaisia. Myynnissä olevat tavarat olivat pitkälti samaa mitä suomalaisissa ostoskeskuksissa ja hintataso suurinpiirtein eurooppalaista tasoa. Kallista siis paikalliseen tasoon verrattuna. Tuon lyhyen vierailun jälkeen Kutasta jäi kyllä varsin shoppailukeskeinen kuva. Joka paikka täynnä kauppoja ja isoja ostoskeskuksia. Sitten ravintoloita ja majoituspaikkoja, että jaksetaan shoppailla. Kyllähän sitä tavaraa sitten meillekin tarttui käsiin, kun eihän sitä ilmankaan pärjää… Illalla vanhemmalle lapselle nousi kuume, mutta ei oikein mitään muuta oiretta.

24. Päivä. Aamupäivä levättiin hotellilla, mutta onneksi kuumetta ei enää tullut. Varasimme myös viimeiset 4 päivää Kila Infinity8 hotelliin Jimbaranilla, joka on vähän parempi hotelli kuin nykyinen. Lapsen ollessa hyvävointinen, niin lähdimme illalla vielä käymään syömässä Legianilla mahtavat ja halvat hampparit Fat Tony’s ravintolassa, josta jatkoimme hetkeksi Bali galeria- ostoskeskukseen, jonne minä jäisin vielä katsomaan elokuvaa. Ostoskeskus olikin selvästi enemmän rikkaammalle paikalliselle suunnattu kuin Kutan ostoskeskus. Pikaisella vilkaisulla täällä oli paljon enemmän kiinnostavaa kuin Kutan beachwalkilla ja päätämme, että tulemme vielä paremmalla ajalla myöhemmin. Lapsillekin oli oma pieni pelihalli.

25. Päivä. Siirtyminen infinityyn, jossa meitä odottaa melko hieno sviitti, jossa lapsillekin on omat pedit. Ei tämä pahanhintainen ollut, kun reilu 50e maksaa yöltä, mutta sijainnissa kyllä hävitään muille. Tässä ei ole oikeastaan mitään muuta matkailupalveluja ympäristössä. Hotellista löytyy kuitenkin kattouima-allas ja Jimbaranilla joutuu kuitenkin käyttämään taksia liikkumiseen, niin ei sillä niin ole väliä. Iso ongelma Balilla on ollut se, että hirveän huonosti löytyy halvalla huoneita missä olisi omia sänkyjä lapsille.

Hotellista tuli kyllä hyvä tunne ja tänne on hyvä lopettaa lomailu. Vähän luksusta loppuun, niin jää parempi muistikuva kokonaisuudesta. Hotellin ravintolakin on ihan hyvä, vaikka annokset ovat mallia mäkkärin kautta kotiin eli pieniä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *