Nuoruuden lähteillä Medewissä

17.päivä. Perjantaina vietimme rauhallisempaa päivää hotelli ja sen lähimaastossa. Hotellin tarjoamalla taksilla oli mukava mennä aina lähiravintolaan eikä tarvitse miettiä tuleeko ihan ryöstetyksi hinnoittelussa. Ensiksi käytiin japanilainen seyo testaamassa, mutta tämä oli pettymys vaikka monessa paikassa oli ennen kehuttukin. Kuitenkin jälkkärit käytiin syömässä global village kafessa, josta tulikin tämän reissun jälkeen vakiopaikka. Hyvät runsaat ruuat, kohtuulliset hinnat sekä taustalla on vielä hyväntekeväisyystoimintaa. Kerrassaan mainio mesta. Ehdottomasti kaikille, jotka käyvät Lovinassa. Illalla kävimme vielä uudestaan samassa paikassa. Illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen me mietimme, että minne seuraavaksi, mutta eipä päästy vielä yhteisymmärrykseen. No kaksi yötä jäljellä…

18.päivä. Aamupalan jälkeen kävimme uimassa Lovinan vesissä ja vuokrasimme samalla stand up paddle-laudan hotellista. Oli ihan hauska päästä kokeilemaan lautaa ja yllättävän pitkälle sillä pääsi menemään merelle. Onneksi Lovinan vedet ovat kohtalaisen rauhalliset sekä lauta taisi olla suunniteltu aloittelijoille, kun se oli niin helppo. Lasten kanssa sitä pystyi käyttämään kajakkina, jossa lapset istuivat edessä ja itse pystyi istumaan heidän takanaan soutaen. Kokemus se tämäkin. Päivä jatkui rauhallisesti oleskellen ja uiden omassa altaassa. Mukavaa, kun huomaa että myös lapset tottuvat ja hiukan rentoutuvat enemmän matkan jatkuessa. Illalla teemme päätöksen minne menemme, vaikkemme ihan varmoja olekaan paikasta. Lähdemme seuraavana päivänä Medewiin surffirannoille.

19.päivä. Tänä päivänä otimme taksin kohti Medewiä ja Medewi Bay retreattiä. Aamulla olimme huomanneet ettei kyseinen paikka ole ihan paikallisen rannan lähellä vaan aika paljon kauempana. No onneksi tänne oli varattu vain 3 yötä. Alunperin olimme puhuneet saman taksikuskin kanssa, jolla kävimme Pemuteranissa, että haluaisimme kulkea läntisen rannikkotien kautta sinne, koska matka Lovinaan vuorien kautta oli niin hankala. Lopulta kuitenkin mennä taas vuorten läpi, kun Medewiin oli niin paljon lyhyempi matka näiden kautta.

Lovinasta jäi positiivinen kuva, mutta suurimmaksi osaksi hyvän hotellin vuoksi. Homma toimi hyvin lasten kanssa ja oli juuri sitä mitä tarvittiin. Rantahotelli, jossa oli sujuvaa oleskella. Lovina itsessään oli vähän kaksipiippuinen paikka. Olisimme halunneet Amediin, mutta se on liian lähellä Agungia, niin sinne ei voinut mennä. Pemuteranista järkevän hintaisen ja lapsiperheelle sopivan majoituksen löytäminen tuntui hankalalta. Paikkana kylä on aika hiljainen eikä turistirihkamaa myyviä rantamyyjiä joutunut hätistelemään pois kuin yhden ravintolan edestä. Muut uskoivat hyvin, jos ei heidän palveluitaan halunnut. Kuitenkin paikan ristiriitaisuus hämmentää, kun rannalla on melkein täydellinen viiva niiden likaisten ja puhtaiden osioiden välillä. Hotellit puhdistavat omat osionsa, mutta muuten rannasta löytyy kaikenlaista moskaa pulloista vauvan vaippoihin. Luulisi paikallisten päättäjien ymmärtävän, että länsimaalaiselle puhtaus on erittäin merkittävä asia ja roskainen ranta tarkoittaa heikentyvää turismivirtaa. Ei varmaan olisi suuri kustannus, jos panostaisi pariin siivojaan kävelemään ympäri rantaa ja suurimpia tienvarsia. Työntekijäkustannukset eivät vissiinkään ole mitenkään suuria, kun pienyritys täällä pitää sisällään viisi työntekijää ilman yhtäkään asiakasta.

Matka Medewiin sujui yllättävän hyvin vain vähäisellä pahoinvoinnilla. Matkalla pysähdyttiin paikallisella nähtävyydellä, puulla jonka läpi meni tie. Tässä heti pysähtymisen jälkeen tullaan pyytämään lahjoitusta vaikka en kyllä tiedä mille. Ei vissiin olla kehdattu laittaa tielle puomia ja pyytää hintaa ajamisesta. Meille tämä oli suurimmaksi osaksi välipysähdys paikka, kun kuskikin jo halusi kahvia ja jätin kyllä antamatta tällä kertaa. Suurin osa oli maksanut.

Hotellista tuli heti mieleen sellainen Aurinkomatkojen lomahotelli ja tämä vahvistui, kun oli viettänyt aikaa ja huomannut paikan nuorentavan vaikutuksen, sillä täällä me saimme olla kaikkein nuorin pariskunta. Harvinaista enää nykyisin, kun kolmenkympin kriisi lähenee. Paikka oli myös kallis ja täällä on korkein “vero”, joka lisätään listahintojen päälle. Aikaisemmin se on vaihdellut 5-15%:ssa, niin täällä se on jo 21%. Aika nopeasti nousee ruokailun hinta vieläkin kalliimmaksi. No illalla kaikki nukahtivat sänkyyn aikaisin oli paikka kallis tai ei. Positiivisin puoli tässä paikassa on maakuntamatkailun fiilis, kun takaterassilla takaisin katseli lehmä. Suorastaan katastrofi taas on se, ettei meidän huoneeseen tule wifiä…

20. Päivä. Aamu valkenee vähitellen taas uuden paikan kiukuttelun myötä. Tämä on tullut vielä jokaisessa uudessa paikassa ensimmäisen yön jälkeen. Kaikki vielä jännittää ja se sitten purkaantuu vanhemman lapsen kiukutteluna. Onneksi aina nämäkin helpottavat vähitellen ja nyt se hälvenee taas nopeammin. Aamu sujuu hotellin uima-altaassa, jonka jälkeen lähdemme kohti Medewi-rantaa, joka sijaitsee n. 5km päässä täältä. Medewin ranta oli juuri sellainen mitä ajattelinkin, kiva pieni surffiranta, jossa tulee heti sellainen olo, että voisi jäädä jumittelemaan halvasta ruuasta ja majoituksesta nauttien sekä harjoitella surffimestariksi.. Jos siis ei olisi lapsia. No me tyydytään vain katseluun ja ruokailuun yhdessä reissun halvimmasta ruokapaikkoista, kun koko 4 ruokalajin valikoima juomineen maksoi 7e. Ruokakin oli maistuvaa, ei ne surffarit turhaan kyseistä ravintolaa käyttäneet.

Illalla vielä kävin yksin kävelyllä hotellimme ympäristössä. Oli mukavaa nähdä paikallista tekemässä touhujaan omissa taloissaan sekä tutustua vähän paremmin lähiseutuun. Kuitenkin parissa kohtaa ongelmaksi tuli koirat eikä varsinaisesti kulkukoirat vaan talojen pihoista tulevat vahtikoirat. Täällä niitä on ollut kaikkein eniten ja koska niitä on enemmän kuin yksi niin ne ovat aggressiivisempia kuin muualla. Parikin kertaa sai perään melko pahasti uhittelevia koiria. Onneksi ei napannut kiinni. En todellakaan suosittele kenellekään täällä kävelemistä. Pimeällä olisivat varmasti olleet kimpussa. Harmittavaa sinänsä, kun minulle tälläinen tutkiminen on niin luontaista ja miellyttävää. Kävellessä ihmisiin pystyy ottamaan ihan eri tavalla kontaktia ja varsinkin lapset heittelevät yläfemmoja sekä tervehtivät iloisesti. Täällä kaikkialle mennään moottoriajoneuvoilla. Nämä lapset eivät kerro lapsenlapsilleen, miten he kävelivät tai edes pyöräilivät kouluun monta kymmentä kilometriä joka aamu. Illalla hotellilla vielä järjestettiin lapsille vähän myöhäinen tanssiesitys, mutta onneksi jaksoivat hiukan valvoa, niin saivat siitä ensimmäisen osion katsella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *