Hidastelua Lovinassa

12. Päivä. Tänään jatkamme matkaa Ubudista eteenpäin kohti pohjoista ja Lovinan aurinkorantoja. Yritin hankkia kyytiä ubudtaxilta, jolla on kiinteät hinnat eri paikkoihin, mutta heihin olisi pitänyt ottaa aikaisemmin yhteyttä eikä heillä ollut kapasiteettia hoitaa kuljetusta. Sitten piti tingata katukuskien kanssa, jotka aloittivat hinnan 600k-650k eikä millään päästy alle 550k (35€) hinnan, jolla loppujen lopuksi sovittiin toisen kuskin kanssa matkanteosta.

Matka Lovinaan kulki kapoisten teiden läpi kohti pohjoisen rannikkoa. Tiet täällä ovat mutkaisia, pomppuisia, ruuhkaisia ja hitaita. Keskinopeus on jossain neljänkympin paikkeilla ja nopeimmillaan päästään n. kuuteenkymppiin. Reilussa 70 kilometrissä meni kokonaisuudessaan 2,5h aikaa eli hitaasti kulki. Tie oli erityisen mutkitteleva, kun mentiin kahden vuoren yli ja läpi bedugulin kaupungin, joka on kahden järven välissä keskellä vuoria. Hienonnäköistä, mutta mutkittelevat tiet saivat lapset ja puolisoni matkapahoinvoiviksi.

Saapuessamme Lilin Lovina beach hotelliin saatiin kuitenkin olla positiivisesti yllättyneitä. Hotelli oli siisti ja hieno. Pieni bungalowimme sijaitsee 40 metriä rannasta sekä omaa pienen oman uima-altaan. Ehdottomasti 38e yön arvoinen paikka. Täältä Lovinasta varmaan saisi vieläkin halvemmalla, jos vaan tulisi ja tinkaisi hinnoista, mutta tässä kyseisessä paikassa paikat pitkälti täynnä. Ranta on hienoa mustaa hiekkaa ja kun saavuimme, niin aika mutaisen näköinen, koska oli juuri laskuveden aika. Ei nyt mikään maailman upein hiekkaranta, mutta tähän tilanteeseen oikein sopiva kokonaisuus. Rantamyyjiä on, mutta ei niin paljoa mitä monessa muussa paikassa. Ainoa huono puoli hotellissa on se, että tässä ei ole omaa ravintolaa, jos haluaisi jotain pientä nopeasti lasten kanssa. Ainoastaan aamupala kuuluu hintaa ja juomia tarjoillaan rantabaarissa. Onneksi paikalla on ilmainen shuttle bus, joka vie lähimpiin paikkoihin Lovinassa. Ilta sujui uiden ja lähimpiä seutuja tutkien. Ruoka oli yllättävän hyvää Adirama hotellin ravintolassa vaikka paikka sinänsä oli vähän kuluneen näköinen. Illalla hotellimme rannalla oli mukava kuunnella veden aaltojen ääniä ja nauttia rauhallisuudesta.

13. Päivä. Seuraavana päivänä shuttlella lovinan näivettyneeseen keskustaan, jossa oli vielä muutamia ravintoloita ja samoja perusliikkeitä, jotka myy samoja ryysyjä ja rihkamaa kuin naapurikin. Täällä ei hirveästi ollut nähtävää. Sea breeze ravintolaa kannattaa välttää. Suorastaan ala-arvoista ruokaa.

Shuttlella takaisin hotellille, jossa päivälevon jälkeen (ainoastaan minä nukuin, muut uivat meressä) mennään noin 500m Spice beachille, joka on perinteinen rantabileravintola, jonka voisi pistää vaikka jonnekin Teneriffalle. Ruoka oli hyvää, mutta erittäin kallista. Spice beach on myös hyvin kuvaava asia Balin turismista. Tulimme rantaa pitkin, jossa on pieniä rantataloja parkeerattujen perinneveneiden lähellä ja aluetta voisi kuvailla jopa slummiksi roskien sekä peltien keskellä ja sitten tulee raja missä tämä alue vaihtuu spicen alueeksi, jolloin tulee yhtäkkiä värikkäitä säkkituoleja, palmuja, valkoista hiekkaa lähellä ravintolaa ja mustaa puhdistettua hiekkaa rannalla. Koko Balin turismi tuntuu yhdeltä palapeliltä, jossa 80% palikoista on kehitysmaasta ja loput 20% on jostain mainoskuvaelmasta. Rahaa varmasti tänne tulee, mutta minne se oikein virtaa.

14. Päivä. Tämä päivä oli taas rauhoittumispäivä ja vietimme alkupäivän hotellilla poislukien lounaan, minkä kävimme syömässä kaupungissa warung Linassa, joka oli todella halpa ( 100k eli 6e kolme ruokaa ja vedet) ja oikeasti todella maittavaa ruokaa. Sitten vähän puolisolle hotellin hierontoja ja lapsille hiekkaleikkejä. Todellakin hyvä valinta lapsiperheelle rauhallisuuden ja muun kokonaisuuden vuoksi. Illalla kävimme vielä Krisna funtasticlandissä, joka on paikallinen huvipuisto tai tivoli. Ihan kivaa vaihtelua lapsille, kun täällä on aika vähän sellaista lapsille sopivaa paikkaa. Paikka oli kyllä ihan hiljainen ja siellä oli alkuillasta enemmän työntekijöitä kuin asiakkaita. Ei voi oikein verrata Suomen isoihin huvipuistoihin, mutta eipä tuo niin kalliskaan ollut.

15. Päivä. Päivä alkoi pitkällä pohdinnalla, että mitä tehdä ja lopulta päädyimme järjestämään illalle lasipohjavenereissun. Venereissuun päädyimme siksi, että lapset pääsivät hiukan tutustumaan vedenalaiseen maailmaan, kun kumpikaan ei vielä osaa snorklatakaan. Kyllähän sitä paremman puutteessa ihan kävi, mutta eipä täällä hirveän kummoiset korallit ole. Kaloja siellä näkyi paljon. Lapsille varmasti kuitenkin mukava kokemus. Puolisolla tuli taas pahoinvointia, niin hänen kokemuksensa jäi vielä heikommaksi.

16. Päivä. Tänään olemme käyneet taksilla Pemuteraniin, joka on sukelluskohde n. 40 km länteen Lovinasta. Päästyämme perille vuokrasimme yhden aurinkotuolin, jonka jälkeen aloimme ihailla rantaa. Selvästi parempi ja siistimpi ranta kuin Lovinassa. Vuokrasimme myös snorkkelin ja pääsimme kumpikin vuorotellen aina uimaan vedessä ja ihailemaan kaloja ja koralleja. Täällä on koralleja aivan rannan tuntumassa ja minä aivan ihastuin tähän. Rannassa oli enimmäkseen kivettynyttä korallia, mutta oli siellä aina välillä myös elävääkin korallia seassa. Paljon erilaisia kaloja näkyi aivan rannassa ja voin vain kuvitella millaista olisi jossain paremmissa paikoissa. Ehdottomasti suositeltava paikka. Täällä tuntui olevan vähän sellainen reppureissaajafiilis vaikkakin isoja resortteja oli myös monia. Täällä tuntui olevan jopa ajatusta turismin hyödyntämisessä eikä vain kupata kaikkea mahdollista irti mitä saadaan. Rannat pidetään siisteinä ja luontoa suojellaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *