Kutan naapurissa Jimbaranilla

21. Päivä. Päätimme viettää hotellin läheisyydessä tämän päivän, kun oli hivenen huonot kelit ja ehkä tässä hiukan reissuväsymys alkaa tuntua jokaisessa. Varasimme aamulla Jimbaraniin kolmeksi yöksi hotellin, jonne lähdemme seuraavana päivänä. Mietimme sitten haluammeko olla siinä pidempään, kun näemme paikan, sillä se oli halpa. Olohuoneellinen bungalow rannan lähellä hivenen yli 20e per yö, joka on kummallisen halpa. Päivä sujui lähimaastossa syöden ja oleskellen.

Medewi on paikkana myös paljon sateisempi kuin muut paikat missä olemme olleet. Täällä satoi joka ilta ja jonain päivinä vielä hiukan enemmänkin. Varmaan kukkuloiden läheisyys aiheuttaa sateen kerääntymisen rannalle. Ubudissakin oli pilvisempää, mutta sateita siellä ei tullut kuin öisin. Rantakohteissa on muuten ollut aurinkoista. Kävin iltapäivällä hakemassa ruokaa ja sain kunnon kaatosateen päälleni. Onneksi tavarat sai suojattua siten, että säilyivät ehjänä.

22. Päivä. Lähtö kohti Jimbarania ja Puri royan villaa. Rantatie Denpasariin ja siitä Jimbaranin alueelle on harvinaisen jumissa oleva tie, koska siinä kulkee myös rekkoja, jotka eivät jaksa kulkea tien ylämäkiä. Näiden takia tulee pitkiä jonoja ja vauhti vaihtelee 15-60 välillä.

Kun pääsemme hotellille, niin toteamme paikan olevan sitä mitä lupaa. Nahistunut budjettihotelli, jolla on hyvä paikka. Paikkaa kuvasti hyvin palvelualttius, kun pyysimme lisäpyyhkeitä että saisimme jokaiselle oman pyyhkeen, niin vastaukseksi saimme naurahduksen kanssa maybe tomorrow… Sisältä paikka oli suoraan 70-luvulta ja paikat repsotti vähän joka puolelta. Kuitenkin paikka oli puhdas eikä näkynyt mitään liskoja inhottavampaa. Näitä näkyy kyllä melkein joka puolella ensimmäisen kerroksen kohteissa. Paikasta oli kuitenkin 100 metriä rantaan ja pari sataa metriä Jimbaranin kuuluisille kalaravintoloille. (Näitä kalaravintoloita on siis kolmessa alueessa Jimbaranilla ja tämä oli niistä keskimmäinen). Ranta oli puhdas, mutta heti rannan tuntumassa oli melko suuret aallot, jonka vuoksi ei oikein sovi ihan pienien lasten uimapaikaksi.

Päätimme lähteä syömään rannalle, mutta onnistuimme menemään seudun todennäköisesti kalleimpaan paikkaan. Toisaalta kun sitä ympäristöä katsoi, niin eipä se hintavuus olisi pitänyt tulla yllätyksenä. Virheettömät ruohobungalowit muutaman kymmenen metrin päästä rannasta, jossa pitkät rivit aurinkotuoleja sekä kankain peiteltyjä tuplaleveitä daybedejä ja todella iso uima-allas resortin keskellä. Lähdimme siitä etsimään vähän halvempaa ravintolaa ja kiertelyjen jälkeen palasimme melkeinpä hotellimme viereen, jossa olikin ollut pari hyvää vaihtoehtoa ihan lähellä. Ensimmäisenä testasimme open housen- länsimaalaisen ravintolan mikä oli ihan ok kokonaisuus. Ei mitään maata räjäyttävää. Loppuilta menikin uima-altailla totuttelemassa uuteen paikkaan.

23. Päivä. Tänään päätettiin mennä lounaalle Lia cafe-kalaravintolaan, jonne oli juuri saapunut päivän tuoreet kalat kello yhteentoista mennessä. Kilon painava kokonainen punainen napsija maksoi 140k eli 9e sisältäen riisit yms. Kuitenkin maultaan heikko kokonaisuus ja jäi vähän harmittamaan ettei se päässyt sinne tasolle mitä olin ajatellut. Varmaan hankaloitti ruuan valmistamista, kun pyysin ilman chiliä, koska lapset eivät siitä tykkää. Sitten se tuli ihan vain grillattuna. Olikohan siinä edes suolaa käytetty?

Tämän jälkeen lähdimme Kutalle beachwalk ostoskeskukseen katselemaan länsimaalaisia. Myynnissä olevat tavarat olivat pitkälti samaa mitä suomalaisissa ostoskeskuksissa ja hintataso suurinpiirtein eurooppalaista tasoa. Kallista siis paikalliseen tasoon verrattuna. Tuon lyhyen vierailun jälkeen Kutasta jäi kyllä varsin shoppailukeskeinen kuva. Joka paikka täynnä kauppoja ja isoja ostoskeskuksia. Sitten ravintoloita ja majoituspaikkoja, että jaksetaan shoppailla. Kyllähän sitä tavaraa sitten meillekin tarttui käsiin, kun eihän sitä ilmankaan pärjää… Illalla vanhemmalle lapselle nousi kuume, mutta ei oikein mitään muuta oiretta.

24. Päivä. Aamupäivä levättiin hotellilla, mutta onneksi kuumetta ei enää tullut. Varasimme myös viimeiset 4 päivää Kila Infinity8 hotelliin Jimbaranilla, joka on vähän parempi hotelli kuin nykyinen. Lapsen ollessa hyvävointinen, niin lähdimme illalla vielä käymään syömässä Legianilla mahtavat ja halvat hampparit Fat Tony’s ravintolassa, josta jatkoimme hetkeksi Bali galeria- ostoskeskukseen, jonne minä jäisin vielä katsomaan elokuvaa. Ostoskeskus olikin selvästi enemmän rikkaammalle paikalliselle suunnattu kuin Kutan ostoskeskus. Pikaisella vilkaisulla täällä oli paljon enemmän kiinnostavaa kuin Kutan beachwalkilla ja päätämme, että tulemme vielä paremmalla ajalla myöhemmin. Lapsillekin oli oma pieni pelihalli.

25. Päivä. Siirtyminen infinityyn, jossa meitä odottaa melko hieno sviitti, jossa lapsillekin on omat pedit. Ei tämä pahanhintainen ollut, kun reilu 50e maksaa yöltä, mutta sijainnissa kyllä hävitään muille. Tässä ei ole oikeastaan mitään muuta matkailupalveluja ympäristössä. Hotellista löytyy kuitenkin kattouima-allas ja Jimbaranilla joutuu kuitenkin käyttämään taksia liikkumiseen, niin ei sillä niin ole väliä. Iso ongelma Balilla on ollut se, että hirveän huonosti löytyy halvalla huoneita missä olisi omia sänkyjä lapsille.

Hotellista tuli kyllä hyvä tunne ja tänne on hyvä lopettaa lomailu. Vähän luksusta loppuun, niin jää parempi muistikuva kokonaisuudesta. Hotellin ravintolakin on ihan hyvä, vaikka annokset ovat mallia mäkkärin kautta kotiin eli pieniä.

Nuoruuden lähteillä Medewissä

17.päivä. Perjantaina vietimme rauhallisempaa päivää hotelli ja sen lähimaastossa. Hotellin tarjoamalla taksilla oli mukava mennä aina lähiravintolaan eikä tarvitse miettiä tuleeko ihan ryöstetyksi hinnoittelussa. Ensiksi käytiin japanilainen seyo testaamassa, mutta tämä oli pettymys vaikka monessa paikassa oli ennen kehuttukin. Kuitenkin jälkkärit käytiin syömässä global village kafessa, josta tulikin tämän reissun jälkeen vakiopaikka. Hyvät runsaat ruuat, kohtuulliset hinnat sekä taustalla on vielä hyväntekeväisyystoimintaa. Kerrassaan mainio mesta. Ehdottomasti kaikille, jotka käyvät Lovinassa. Illalla kävimme vielä uudestaan samassa paikassa. Illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen me mietimme, että minne seuraavaksi, mutta eipä päästy vielä yhteisymmärrykseen. No kaksi yötä jäljellä…

18.päivä. Aamupalan jälkeen kävimme uimassa Lovinan vesissä ja vuokrasimme samalla stand up paddle-laudan hotellista. Oli ihan hauska päästä kokeilemaan lautaa ja yllättävän pitkälle sillä pääsi menemään merelle. Onneksi Lovinan vedet ovat kohtalaisen rauhalliset sekä lauta taisi olla suunniteltu aloittelijoille, kun se oli niin helppo. Lasten kanssa sitä pystyi käyttämään kajakkina, jossa lapset istuivat edessä ja itse pystyi istumaan heidän takanaan soutaen. Kokemus se tämäkin. Päivä jatkui rauhallisesti oleskellen ja uiden omassa altaassa. Mukavaa, kun huomaa että myös lapset tottuvat ja hiukan rentoutuvat enemmän matkan jatkuessa. Illalla teemme päätöksen minne menemme, vaikkemme ihan varmoja olekaan paikasta. Lähdemme seuraavana päivänä Medewiin surffirannoille.

19.päivä. Tänä päivänä otimme taksin kohti Medewiä ja Medewi Bay retreattiä. Aamulla olimme huomanneet ettei kyseinen paikka ole ihan paikallisen rannan lähellä vaan aika paljon kauempana. No onneksi tänne oli varattu vain 3 yötä. Alunperin olimme puhuneet saman taksikuskin kanssa, jolla kävimme Pemuteranissa, että haluaisimme kulkea läntisen rannikkotien kautta sinne, koska matka Lovinaan vuorien kautta oli niin hankala. Lopulta kuitenkin mennä taas vuorten läpi, kun Medewiin oli niin paljon lyhyempi matka näiden kautta.

Lovinasta jäi positiivinen kuva, mutta suurimmaksi osaksi hyvän hotellin vuoksi. Homma toimi hyvin lasten kanssa ja oli juuri sitä mitä tarvittiin. Rantahotelli, jossa oli sujuvaa oleskella. Lovina itsessään oli vähän kaksipiippuinen paikka. Olisimme halunneet Amediin, mutta se on liian lähellä Agungia, niin sinne ei voinut mennä. Pemuteranista järkevän hintaisen ja lapsiperheelle sopivan majoituksen löytäminen tuntui hankalalta. Paikkana kylä on aika hiljainen eikä turistirihkamaa myyviä rantamyyjiä joutunut hätistelemään pois kuin yhden ravintolan edestä. Muut uskoivat hyvin, jos ei heidän palveluitaan halunnut. Kuitenkin paikan ristiriitaisuus hämmentää, kun rannalla on melkein täydellinen viiva niiden likaisten ja puhtaiden osioiden välillä. Hotellit puhdistavat omat osionsa, mutta muuten rannasta löytyy kaikenlaista moskaa pulloista vauvan vaippoihin. Luulisi paikallisten päättäjien ymmärtävän, että länsimaalaiselle puhtaus on erittäin merkittävä asia ja roskainen ranta tarkoittaa heikentyvää turismivirtaa. Ei varmaan olisi suuri kustannus, jos panostaisi pariin siivojaan kävelemään ympäri rantaa ja suurimpia tienvarsia. Työntekijäkustannukset eivät vissiinkään ole mitenkään suuria, kun pienyritys täällä pitää sisällään viisi työntekijää ilman yhtäkään asiakasta.

Matka Medewiin sujui yllättävän hyvin vain vähäisellä pahoinvoinnilla. Matkalla pysähdyttiin paikallisella nähtävyydellä, puulla jonka läpi meni tie. Tässä heti pysähtymisen jälkeen tullaan pyytämään lahjoitusta vaikka en kyllä tiedä mille. Ei vissiin olla kehdattu laittaa tielle puomia ja pyytää hintaa ajamisesta. Meille tämä oli suurimmaksi osaksi välipysähdys paikka, kun kuskikin jo halusi kahvia ja jätin kyllä antamatta tällä kertaa. Suurin osa oli maksanut.

Hotellista tuli heti mieleen sellainen Aurinkomatkojen lomahotelli ja tämä vahvistui, kun oli viettänyt aikaa ja huomannut paikan nuorentavan vaikutuksen, sillä täällä me saimme olla kaikkein nuorin pariskunta. Harvinaista enää nykyisin, kun kolmenkympin kriisi lähenee. Paikka oli myös kallis ja täällä on korkein “vero”, joka lisätään listahintojen päälle. Aikaisemmin se on vaihdellut 5-15%:ssa, niin täällä se on jo 21%. Aika nopeasti nousee ruokailun hinta vieläkin kalliimmaksi. No illalla kaikki nukahtivat sänkyyn aikaisin oli paikka kallis tai ei. Positiivisin puoli tässä paikassa on maakuntamatkailun fiilis, kun takaterassilla takaisin katseli lehmä. Suorastaan katastrofi taas on se, ettei meidän huoneeseen tule wifiä…

20. Päivä. Aamu valkenee vähitellen taas uuden paikan kiukuttelun myötä. Tämä on tullut vielä jokaisessa uudessa paikassa ensimmäisen yön jälkeen. Kaikki vielä jännittää ja se sitten purkaantuu vanhemman lapsen kiukutteluna. Onneksi aina nämäkin helpottavat vähitellen ja nyt se hälvenee taas nopeammin. Aamu sujuu hotellin uima-altaassa, jonka jälkeen lähdemme kohti Medewi-rantaa, joka sijaitsee n. 5km päässä täältä. Medewin ranta oli juuri sellainen mitä ajattelinkin, kiva pieni surffiranta, jossa tulee heti sellainen olo, että voisi jäädä jumittelemaan halvasta ruuasta ja majoituksesta nauttien sekä harjoitella surffimestariksi.. Jos siis ei olisi lapsia. No me tyydytään vain katseluun ja ruokailuun yhdessä reissun halvimmasta ruokapaikkoista, kun koko 4 ruokalajin valikoima juomineen maksoi 7e. Ruokakin oli maistuvaa, ei ne surffarit turhaan kyseistä ravintolaa käyttäneet.

Illalla vielä kävin yksin kävelyllä hotellimme ympäristössä. Oli mukavaa nähdä paikallista tekemässä touhujaan omissa taloissaan sekä tutustua vähän paremmin lähiseutuun. Kuitenkin parissa kohtaa ongelmaksi tuli koirat eikä varsinaisesti kulkukoirat vaan talojen pihoista tulevat vahtikoirat. Täällä niitä on ollut kaikkein eniten ja koska niitä on enemmän kuin yksi niin ne ovat aggressiivisempia kuin muualla. Parikin kertaa sai perään melko pahasti uhittelevia koiria. Onneksi ei napannut kiinni. En todellakaan suosittele kenellekään täällä kävelemistä. Pimeällä olisivat varmasti olleet kimpussa. Harmittavaa sinänsä, kun minulle tälläinen tutkiminen on niin luontaista ja miellyttävää. Kävellessä ihmisiin pystyy ottamaan ihan eri tavalla kontaktia ja varsinkin lapset heittelevät yläfemmoja sekä tervehtivät iloisesti. Täällä kaikkialle mennään moottoriajoneuvoilla. Nämä lapset eivät kerro lapsenlapsilleen, miten he kävelivät tai edes pyöräilivät kouluun monta kymmentä kilometriä joka aamu. Illalla hotellilla vielä järjestettiin lapsille vähän myöhäinen tanssiesitys, mutta onneksi jaksoivat hiukan valvoa, niin saivat siitä ensimmäisen osion katsella.

Hidastelua Lovinassa

12. Päivä. Tänään jatkamme matkaa Ubudista eteenpäin kohti pohjoista ja Lovinan aurinkorantoja. Yritin hankkia kyytiä ubudtaxilta, jolla on kiinteät hinnat eri paikkoihin, mutta heihin olisi pitänyt ottaa aikaisemmin yhteyttä eikä heillä ollut kapasiteettia hoitaa kuljetusta. Sitten piti tingata katukuskien kanssa, jotka aloittivat hinnan 600k-650k eikä millään päästy alle 550k (35€) hinnan, jolla loppujen lopuksi sovittiin toisen kuskin kanssa matkanteosta.

Matka Lovinaan kulki kapoisten teiden läpi kohti pohjoisen rannikkoa. Tiet täällä ovat mutkaisia, pomppuisia, ruuhkaisia ja hitaita. Keskinopeus on jossain neljänkympin paikkeilla ja nopeimmillaan päästään n. kuuteenkymppiin. Reilussa 70 kilometrissä meni kokonaisuudessaan 2,5h aikaa eli hitaasti kulki. Tie oli erityisen mutkitteleva, kun mentiin kahden vuoren yli ja läpi bedugulin kaupungin, joka on kahden järven välissä keskellä vuoria. Hienonnäköistä, mutta mutkittelevat tiet saivat lapset ja puolisoni matkapahoinvoiviksi.

Saapuessamme Lilin Lovina beach hotelliin saatiin kuitenkin olla positiivisesti yllättyneitä. Hotelli oli siisti ja hieno. Pieni bungalowimme sijaitsee 40 metriä rannasta sekä omaa pienen oman uima-altaan. Ehdottomasti 38e yön arvoinen paikka. Täältä Lovinasta varmaan saisi vieläkin halvemmalla, jos vaan tulisi ja tinkaisi hinnoista, mutta tässä kyseisessä paikassa paikat pitkälti täynnä. Ranta on hienoa mustaa hiekkaa ja kun saavuimme, niin aika mutaisen näköinen, koska oli juuri laskuveden aika. Ei nyt mikään maailman upein hiekkaranta, mutta tähän tilanteeseen oikein sopiva kokonaisuus. Rantamyyjiä on, mutta ei niin paljoa mitä monessa muussa paikassa. Ainoa huono puoli hotellissa on se, että tässä ei ole omaa ravintolaa, jos haluaisi jotain pientä nopeasti lasten kanssa. Ainoastaan aamupala kuuluu hintaa ja juomia tarjoillaan rantabaarissa. Onneksi paikalla on ilmainen shuttle bus, joka vie lähimpiin paikkoihin Lovinassa. Ilta sujui uiden ja lähimpiä seutuja tutkien. Ruoka oli yllättävän hyvää Adirama hotellin ravintolassa vaikka paikka sinänsä oli vähän kuluneen näköinen. Illalla hotellimme rannalla oli mukava kuunnella veden aaltojen ääniä ja nauttia rauhallisuudesta.

13. Päivä. Seuraavana päivänä shuttlella lovinan näivettyneeseen keskustaan, jossa oli vielä muutamia ravintoloita ja samoja perusliikkeitä, jotka myy samoja ryysyjä ja rihkamaa kuin naapurikin. Täällä ei hirveästi ollut nähtävää. Sea breeze ravintolaa kannattaa välttää. Suorastaan ala-arvoista ruokaa.

Shuttlella takaisin hotellille, jossa päivälevon jälkeen (ainoastaan minä nukuin, muut uivat meressä) mennään noin 500m Spice beachille, joka on perinteinen rantabileravintola, jonka voisi pistää vaikka jonnekin Teneriffalle. Ruoka oli hyvää, mutta erittäin kallista. Spice beach on myös hyvin kuvaava asia Balin turismista. Tulimme rantaa pitkin, jossa on pieniä rantataloja parkeerattujen perinneveneiden lähellä ja aluetta voisi kuvailla jopa slummiksi roskien sekä peltien keskellä ja sitten tulee raja missä tämä alue vaihtuu spicen alueeksi, jolloin tulee yhtäkkiä värikkäitä säkkituoleja, palmuja, valkoista hiekkaa lähellä ravintolaa ja mustaa puhdistettua hiekkaa rannalla. Koko Balin turismi tuntuu yhdeltä palapeliltä, jossa 80% palikoista on kehitysmaasta ja loput 20% on jostain mainoskuvaelmasta. Rahaa varmasti tänne tulee, mutta minne se oikein virtaa.

14. Päivä. Tämä päivä oli taas rauhoittumispäivä ja vietimme alkupäivän hotellilla poislukien lounaan, minkä kävimme syömässä kaupungissa warung Linassa, joka oli todella halpa ( 100k eli 6e kolme ruokaa ja vedet) ja oikeasti todella maittavaa ruokaa. Sitten vähän puolisolle hotellin hierontoja ja lapsille hiekkaleikkejä. Todellakin hyvä valinta lapsiperheelle rauhallisuuden ja muun kokonaisuuden vuoksi. Illalla kävimme vielä Krisna funtasticlandissä, joka on paikallinen huvipuisto tai tivoli. Ihan kivaa vaihtelua lapsille, kun täällä on aika vähän sellaista lapsille sopivaa paikkaa. Paikka oli kyllä ihan hiljainen ja siellä oli alkuillasta enemmän työntekijöitä kuin asiakkaita. Ei voi oikein verrata Suomen isoihin huvipuistoihin, mutta eipä tuo niin kalliskaan ollut.

15. Päivä. Päivä alkoi pitkällä pohdinnalla, että mitä tehdä ja lopulta päädyimme järjestämään illalle lasipohjavenereissun. Venereissuun päädyimme siksi, että lapset pääsivät hiukan tutustumaan vedenalaiseen maailmaan, kun kumpikaan ei vielä osaa snorklatakaan. Kyllähän sitä paremman puutteessa ihan kävi, mutta eipä täällä hirveän kummoiset korallit ole. Kaloja siellä näkyi paljon. Lapsille varmasti kuitenkin mukava kokemus. Puolisolla tuli taas pahoinvointia, niin hänen kokemuksensa jäi vielä heikommaksi.

16. Päivä. Tänään olemme käyneet taksilla Pemuteraniin, joka on sukelluskohde n. 40 km länteen Lovinasta. Päästyämme perille vuokrasimme yhden aurinkotuolin, jonka jälkeen aloimme ihailla rantaa. Selvästi parempi ja siistimpi ranta kuin Lovinassa. Vuokrasimme myös snorkkelin ja pääsimme kumpikin vuorotellen aina uimaan vedessä ja ihailemaan kaloja ja koralleja. Täällä on koralleja aivan rannan tuntumassa ja minä aivan ihastuin tähän. Rannassa oli enimmäkseen kivettynyttä korallia, mutta oli siellä aina välillä myös elävääkin korallia seassa. Paljon erilaisia kaloja näkyi aivan rannassa ja voin vain kuvitella millaista olisi jossain paremmissa paikoissa. Ehdottomasti suositeltava paikka. Täällä tuntui olevan vähän sellainen reppureissaajafiilis vaikkakin isoja resortteja oli myös monia. Täällä tuntui olevan jopa ajatusta turismin hyödyntämisessä eikä vain kupata kaikkea mahdollista irti mitä saadaan. Rannat pidetään siisteinä ja luontoa suojellaan.