Hard times @ Ubud

8.päivä. Yöllä nousi vielä lämpö ja mietittiin, että jos vielä tulee siitä nousemaan, niin sitten käyn lääkärissä. Kuitenkin yleisvointi ollut hyvä, niin turha siellä on heti käydä. Tänä päivänä meillä oli siirtyminen Ubudissa uuteen paikkaan, jonka myöskin varasin airbnb:n kautta. Aamu meni pakatessa ja kahdeltatoista sitten lähdimme kohti de’dalam villaa (jonka nimen sain tietää vasta kun taksikuski soitti sinne, joskus majoittajat tuntuvat pihtaavan yrityksensä nimeä). Huvila sijaitsee n. 300 metriä monkey forest Roadin alusta eteläisellä puolella Ubudia eli melko keskustassa. Riittävän lähellä, että pystyy kävelemään, mutta riittävän kaukana, ettei kaupungin meteli kuulu enää häiritsevästi alakerran avokeittiöön. Hetken jouduimme odottamaan uima-altailla, kun en ollut huomannut kysyä, että onnistuuko aikaisempi check-in.

Ensivaikutelma hotellista oli ihan hyvä vaikkakin viereinen huvila olikin vielä rakenteilla. Toisaalta parempi näin, niin ei ole niin paljon naapureita. Ubud tuntuu itselle hirveän tiheään asutulta lähiöltä, jossa talot ovat toistensa vieressä. Ehkä mitä enemmän pistäisi rahaa, niin saisi enemmän eksklusiivisempia kämppiä eikä tarvisi katsella naapureita heti ikkunan vieressä. Alkufiilikset Ubudista ovat kyllä enemmänkin negatiiviset, kun tätä ollaan markkinoitu, niin rankasti rauhallisuuden tyyssijaksi ja vähän hippimestaksi. Paikan päällä kuitenkin korostuu shoppailu ja likaisuus. Kadut ovat huonossa kunnossa ja kävellessä saa varoa, ettei tipu ulosteille haiseviin avoimiin viemäriin, joiden kansista jotkut ovat rikki, heiluvia tai kokonaan puuttuvia. No tästä vaan voidaan nousta ylöspäin. Ensimmäinen ilta menee vain kierrellessä lähipiiriä ja tutustuessa paikkoihin.

9.päivä. Eilen päätimme, että menemme seuraavana päivänä katsomaan apinoita monkey forest temppelille, vaikka olin alunperin lukenut, ettei sinne ehkä kannata mennä. Onhan ne apinat lutusia… Tai no ainakin kun saapuu ja näkee ensimmäisen kaukaa. Villieläimiähän ne ovat ja tuolla ne ovat oppineet varastelemaan, kiipeilemään ihmisten päälle ja olemaan täysin pelkäämättä ihmisiä. Paikalla ihmiset yrittävät ottaa selfietä apinan kanssa ja apinat juoksentelevat yrittäen varastaa aina jotakin. Samalla tietenkin tapellen reviiristä. Eipä ollut kovinkaan kiva kokemus lapsille, harmittavaa kyllä, koska niitä oli niin paljon ja monessa kohtaa tilanne oli liian kaaosmainen. Ensimmäisenä iltana nähdyt pari porttien luona olisi ollut aivan riittävä eikä olisi tarvinnut maksaa sisäänpääsymaksua.

Tästä me sitten jatkettiin kohti pohjoista eli syvemmälle ubudin kauppakaduille. Vähän jouduttiin miettimään sopivaa ruokapaikkaa, kun lapset alkoivat kovasti väsähtää. Onneksi ruoka(ranskalaiset, jos sitä nyt ruuaksi voi sanoa) sentään maistui ja varsinkin oli mukavaa miten vanhempi sai huomiota tarjoilijoilta. Sitten loppuilta meni uidessa altailla.

10.päivä. Tämä päivä oli sellainen tehdään yleisiä asioita päivä ja hoidimme pyykkiä, ostimme sim-kortin, varasimme hotellin Lovinaan viikoksi sekä seuraavalle päivälle pyöräilyn. Illalla puoliso lähti kaupungille kiertelemään kauppoja ja katuja minun jäädessä hotellille lapsia hoitamaan. Pitäisi useammin muistaa näin pariskuntana antaa toiselle aikaa käydä omilla asioilla, kun loppujen lopuksi lapsien kanssa matkustaminen on hivenen rajoittavaa lievästi sanottuna. Tästä lisää myöhemmin.

11. Päivä. Viimeinen kokonainen päivä Ubudissa. Olimme tosiaan varanneet koko päivän alamäkipyöräilyn Bali breeze toursilta, kun olimme saaneet varmistuksen, että heillä on lastenistuimellisia pyöriä. Päivä alkoi sillä, että ne hakivat meidät hotellilta ja jatkoimme hakemaan vielä muut pyöräilijät.

Tämän jälkeen matkustimme ylämäkeen bussilla pysähtyen matkalla kahviplantaasilla ja ottamaan kuvia riisipelloista. Luwak-kahviplantaasi eli sivettikissojen kakkakahvi oli ehkä sellainen paikka mitä ei olisi tarvinnut käydä katsomassa. Sivettikissat olivat siellä virikkeettömissä häkissä odottamassa, että saisivat syödä kahvipapuja, jonka jälkeen ne maistuisivat paremmalle, kunhan ne pesee. Ja vertaillessa hajuttomaan kahviin tuoksuun, niin tämä tuoksuu ihan normaalille kahville. Tästä siis huomasi kuinka ylivertainen tämä kahvi on. En ole kahvin juoja muutenkaan, joten en maistanut ylihintaista kahvikupposta.

Täältä jatkettiin sitten syömään tulivuoren lähistölle. Ei siis Agung vuoren, joka on nyt aktivoitunut lisää vaan Batur vuoren lähistölle aamupalalle klo 11, josta lähtisimme hetken kuluttua valumaan alaspäin pyörien selässä. Pyöräily kesti kokonaisuudessaan 2,5h kahdella tiukalla ylämäkiosuudella. Matkan aikana näki paikallisia kyliä, riisipeltoja, viidakkoja, temppeleitä ja muita, mutta aivan liian vauhdikkaasti. Kahdesti pysähdyttiin kertomaan riisipelloista ja uskonnoista, mutta muuten olisi kyllä halunnut vähän rauhallisemman vauhdin ja vaikka sitten vähän tasaisempaa tietä ettei koko ajan vaan tultaisi alaspäin. Ei tuossa oikein ehtinyt kunnolla keskittymään maisemiin. Sitten lopuksi saavuttiin vielä syömään tapahtuman järjestäjän kotiin buffet lounas. 60e köyhempänä jäi vähän pettynyt olo tästä koko päivän aktiviteetista, joka ei kestänyt kuin lyhyen rypistyksen.

Tänä iltana oli minun iltani lähteä kaupungille ja päätin mennä katsomaan elokuvia paikalliseen elokuvateatteriin. Elokuvateatteri cinema paradiso oli hauska ravintolan ja elokuvateatterin yhdistelmä, jonka elokuvalipusta sai vielä hyvitystä ruokiin ja juomiin elokuvien ajaksi. Sisäänmaksu oli 50k rupiaa eli 3e ja sen sai kokonaisuudessaan takaisin ruuissa. Hinnat olivat kyllä normaalia kalliimpia, mutta kuitenkin ihan kiva idea. Ruoka oli pitkälti vegaanista ja laadukkaasti valmisteltua. Nyt kun saavuin takaisin klo 19.00 paikallista aikaa pimeän saavuttua puoli tuntia aikaisemmin, niin lapset ja aikuiset olivatkin jo kaikki nukkumassa. Rankkaa oli vissiin kaikilla. No huomenna rantalomakohteeeseen. Se ehkä sopii paremmin lapsiperhelomailuun kuin Ubud.

Niin ja olen terve. Vanhimmalla lapsella ja puolisolla on vielä jonkinmoinen yskä, mutta toivottavasti nekin kohta parantuisi.

2 vastausta artikkeliin ”Hard times @ Ubud

  1. Jos joku Balilla pelaa niin markkinointi ja halvat lennot. Totuus on, että Ubud on ihan räjähdyspisteessä ja ilma superrrrrrr saasteinen, johtuen ihan mielettömistä liikennekaaoksista jotka alkaa nykyään jo keskipäivällä. Liikenne tukkeutuu pitkälti sen takia, että rannoilta tullaan päivämatkalle isoilla busseilla ja nämä isot bussit ovat auttamattomasti liian suuria kyseisille teille. Mulla oli tänä kesänä joka ilta kurkku kipeä ilmansaasteista ja pakko sanoa, että henkisyys on aika kaukana tästä paikasta. Mikä järki on laittaa suht isoja summia joogatunteihin, meditointiin ja terveelliseen ruokaan kun hengittää kokoajan myrkkyjä (myös roskia poltetaan ja on sanomattakin selvää, että siellä palaa myös muovi) ja samantien kun astut pois esim Yoga Barnista olet keskellä sellasta liikenne- ja kauppahelvettiä, että siinä mielenrauhat kaikkoaa alle 10 minuutissa kun korvissa kaikuu vaan TAXI? TAXI? TAXI? ja sit jos sanot “yes” niin ne alkaa nauraan, ei me ajeta monkey forest roadia tähän aikaan ylös mutta haluutko mennä johonkin muualle….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *