Rantoja, kilpikonnia ja lisää sairastelua – Bali

4. Päivä. Menimme viettämään koko päivän sindhu rannalle, josta löysimme hyvän paikan ja sopivat (kalliit, en vielä osaa tingata) rantatuolit. Päivän lämpimämmät osat menivät varjossa leikkien ja lueskellen. Iltapäivällä sitten pystyi jo menemään veteenkin lasten kanssa, kun ei ollut enää tuskaisen polttava aurinko sekä laskuvesi teki vedestä sopivan matalaa lapsille. Tämän päivän kokemusten mukaan kannattaa todellakin kokeilla pieniä grillipisteitä, missä valmistetaan erilaisia mereneläviä ja välttää isompia hienoja paikkoja. Niistä tuntuu suurella todennäköisyydellä saavan huonompilaatuista ruokaa kuin pienistä grilleistä, jotka pystyvät paremmin keskittymään omiin taitoihinsa. Aloitin myös kieliopinnot rannalla lukiessa ja vähitellen sitä koittaa opetella enemmän sanoja kuin kiitos ja anteeksi.

5.päivä. Viimeiselle pyöräilypäivälle päätimme lähteä pidemmälle tutkimaan vähän turistipaikkoja. Ensimmäiseksi pyöräilimme n. 9km upside down worldiin, joka oli oikeastaan kokoelma erilaisia lavastuksia, joissa voi ottaa hassunhauskoja kuvia, joissa maan vetovoima heittää kuperkeikkaa. Siinä rajoilla, onko hintansa arvoinen (100k aikuinen, 50k lapsi, mitä isompi porukka, niin sitä paremmat kuvat). Jos arvostaa facebook-kuvia, niin kannattaa käydä.

Tämän jälkeen pyöräiltiin samoilla suunnilla olevalle kilpikonnien suojelualueelle Seranganin saarelle. Siellä tutustuimme paikan toimintaan, joka alkaa munien hautomisesta loukkaantuneiden pelastamiseen. Kaupallisin osio toiminnassa on kasvatettujen kilpikonnien myyminen “adoptoitavaksi” ja mereen päästämiseksi. Tästä halutaan 150k rupiaa. Lapset tykkäsivät tästä hirveästi Paten päästämisestä mereen sekä kilpikonnien syöttämisestä. Ehdottomasti kannattava käynti. Paikasta jäi ihan autenttinen kuva eikä sellainen mitä joissain “pelastuspaikoissa” Aasiassa eli ainakin pikaisella vilkaisulla tuo ei vaikuttanut eläinten riistolta, mutta eipä tuon todellista vaikuttavuutta kilpikonnien suojelun kannalta pystykään arvioimaan. Eikä Patekaan varmaan ihan stressitön ollut, kun se nostetaan isosta altaasta pienehköön kuppiin ja matkustaa sylissä auton kyydissä rannalle, josta se pääsee matkoihinsa mereen. Oli tuo ainakin parempi, kuin Sanurin rannalla oleva yksilö, joka näytti täydelliseltä huijaukselta.

Sitten enää n. 10km pyöräilyä takaisin huvilalle. Pyöräily Sanurissa oli välillä tuskaisen kuumaa sekä pelottavaa ja välillä vain kuumaa. Pelottavaksi tilanteen tekee kaaosmainen liikenne, joka soljuu omalla luottamukseen perustuvalla logiikalla. Sääntöjä rakastavalle suomalaisella on tätä hivenen vaikea sisäistää, mutta eipä täällä vielä ole näkynyt yhtään kolaria. Vauhdit ovat onneksi hiljaisia (paitsi isolla nelikaistaisella, jonka vierellä piti myös joissain väleissä pyöräillä) sekä kaikki liikennettä käyttävät ovat valmistautuneita johonkin eikä ajeta vain omissa ajatuksissaan. Sanurissa pyörän tarpeellisuus on jopa hivenen kyseenalainen, koska turistipaikat sijaitsevat joko rannan läheisyydessä tai sitten kaukana isompien liikenneteiden takana ja niiden ylittäminen sekä käyttäminen matkustamiseen pyörän kanssa on hivenen hankalaa. Varsinkin näin lapsien kanssa matkustaessa.

6. Päivä. Hotelli ja lepopäivä. Lapsista on huomannut, että alkaa reissuväsymys tuntumaan ja tämän vuoksi päätimme rauhoittaa tilannetta. Itselläni meni yö plörinäksi, kun luulin että minua oli hyttynen pistänyt moneenkin paikkaan kun niin kutisi, mutta aamulla huomasi totuuden. Minulle oli tullut punaisia pisteitä ympäri kehoa, jotka sitten kutisivat. No palautettiin polkupyörät takaisin ja vietettiin rauhallinen päivä hotelli hakien ruokaa sinne. Illalla minulla sitten nousi kuume ja alkoi pähkäily, että mikähän minulla oikein on. Yöllä kuume nousi melkein 39:ään asteeseen. No päädyimme seuraavana aamuna siihen, että tämä olisi pyöräilyn aiheuttama lämpöihottuma eikä esim. Dengue johon kuuluu myös kuume ja näpyt.

7.päivä. Seuraava päivä toistaa eilistä, kun lepäilen kuumeessa ja tulipunaisena. Lapset kutsuvat minua leopardiksi, koska olen niin täplikäs. Ei mitään muuta kummallista tänään. Voimat lisääntyneet iltaa kohden. Jos se vaikka olisi ollut siinä.

Niin ja sielläkin on vissiin uutisoitu, että täällä on agung tulivuori purkautumassa. On tullut tiukkaan seurattua uutisia ja tilanne on tällä hetkellä sellainen, että 57000 ihmistä on lähtenyt karkuun ja tulivuoren purkaus on hyvin todennäköinen tapahtumaan pian. Kovasti saaren viranomaiset ovat kertoneet ettei vaikuta turismin, mutta kyllähän sen tietää, että tänne tulee melkoinen kaaos kun se tapahtuu. Toivottavasti henkilövahingoilta vältytään. Me olemme lähdössä huomenna Ubudiin. Pitää vältellä itäpuolta saaresta.

Yksi vastaus artikkeliin ”Rantoja, kilpikonnia ja lisää sairastelua – Bali

  1. Hei
    Me ollaan lähdössä 11.10. Sanuriin. Vielä ei ole matkoja peruttu… saa nähdä miten käy. Voi vain kuvitell mikä kaaos siellä on jos tulivuori purkautuu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *