Räkää ja rähmää, mutta ei ripulia

Lentokoneen tuskallisten yön tuntien jälkeen, joissa ehkä joku nukkui ja joku ei, laskeuduimme Indonesian maan pinnalle Balin saarelle. Matka sai arvostamaan sitä, että takaisinpaluulennolla meillä on yksi yö Dohassa ja nukumme siellä hotellissa. Oli sen verran rankka lento, vaikka lapset nukkuivat edes hiukan. Lentokenttäruutinien jälkeen etsimään majoituspaikan järjestämää taksia, jota ei löydy. Tietenkin, kun ensimmäistä kertaa etukäteen otan ylihintaisen järjestetyn taksin, niin se ei saavu. No onneksi takseja on ja minä olen helpolla tuulella ja antaudun menemään ensimmäiseen taksiin ilman minkäänlaista tinkaamista. Ei vain jaksa kiinnostaa vielä. 26 tunnin matkustaminen painaa alla ja haluamme vain nopeasti huvilalle, jonka varasimme viikoksi Sanuriin airbnb:n kautta. Matkalla ensimmäinen jo nukahtaakin. Ei kestä kauan, että kaikki muutkin ovat jo päivälevolla Jet lagin voittamiseksi.

Majoituspaikka vastasi odotuksia ja ihan sopiva meidän perheen tarpeisiin, kun pienempi nukkuu seinään upotetussa lasten sängyssä ja vanhempi meidän välissä isolla sängyllä. Sitten meille on vielä oma olkkari ja sitten pieni erillinen leikkihuone. Uima-altailla on myös lasten allas ja n. 15m pitkä aikuisten allas. Hyvä valinta vaikka varmasti hinnasta olisi voinut tinkiä paikan päällä, kun nyt maksettiin 340e viikosta. Tämä huone on kuitenkin jollain ihme tavalla alivuokrattuna toisen asukkaan kautta.

Niin kuin otsikko sanoi, niin matka alkoi hyvin perinteiselle tavalla pienten lasten perheessä. Yleensä olemme hyvinkin terveitä, mutta nyt yhdellä on flunssa, yhdellä alkava silmätulehdus ja minulla vielä yskä hidastamassa matkan tekoa. Kuitenkin ensimmäiset päivät eikä kenelläkään ole turistiripulia. Pitäisiköhän hakeutua siihen Afrikan turistiripulitutkimukseen?

Ensimmäisenä päivänä aika menee ihan
Villa Jananin lähimpien paikkojen tutkimiseen ja uima-altaassa polskimiseen. Ehti sitä jo ensimmäisen kerran hivenen eksymään, vaikken sitä kenellekään myöntänyt. Ehkä joku saattoi kyllä huomata tapahtuman, kun tehdään u-käännöksiä umpikujilla. Ruokailemassa käytiin Lilla warungissa, joka oli kyllä varsin mainoa valinta ja ihan kohtuuhintainen (12€ ruuat ja juomat).

Seuraavana päivänä reviiri laajenee vähitellen ja tutkiskelemme lähiseutuja ja käymme ensimmäisen kerran rannalla. Matkalla rannalla tunnetun ja kehutun ravintolan feikkiversiossa, jonka tajusi vasta liian myöhään. Rannalla pääsee nauttimaan hiekasta, lämmöstä, kirkkaasta vedestä ja yllättävän rauhallisesta osiosta. Pelkäsin koko matkalle tuloajan, että Sanurissa ei saisi olla rauhassa, kun kaikenlaiset myyjät tulevat tarjoamaan hierontaa yms. Saimme olla koko rannalla olo ajan ihan rauhassa vastoin odotuksia. Ehkä olimme hivenen etelässä kaikkein vilkkaimpaan seutuun nähden, mutta silti olin tyytyväinen. Kävellessä taksia kyllä tarjotaan ja jotain muita reissuja, mutta ei läheskään niin paha kuin esim. Kiinan Sanyassa. Rannalta palattaessa vielä käväisy Ruotsalaista alkuperää olevassa smörgåsissa, joka oli myöskin erittäin laadukas ravintola.

Tälläisenä perheenä matkustaessa tuntuu välillä kuin olisi vuoristoradassa. Lapset ovat niin innoissaan uusista asioista, mutta sitten taas hetken päästä alkaakin kiukku ja väsy iskemään, kun ne päikkärit jäi nukkumatta tai koti-ikävä iskee kaupassa ja sitten lohdutellaan siellä. Samalla kävely on vielä rauhallisempaa ja voi arvostaa kukkia ja koristeellisia kaiverruksia tai miettiä sitä onko joillain katukoiralla omistajia. Pelätä ei ole tarvinnut täällä ja ihmiset on ystävällisiä (auttavat löytämään oikean kadun niille, jotka eksyvät). Iltaa sitten viettää rakkaan vaimon kanssa pelaten (tai kirjoitellen blogia) tai vaikka lueskellen. Eikös Balilla kuulu rauhoittua?

3. päivänä saimmekin vihdoin polkupyörät joihin saadaan lapsille istuimet. Tämä lisää meidän mahdollisuuksia aivan mahdottomasti. Ennen tätä me kierrettiin hiukan kauppoja etsiskellen jotain kivaa turistirihkamaa. Lapset saivat sitten uudet puulelut ja maailma näytti taas niin paljon kirkkaammalle. Nyt pääsi illalla vielä tutkiskelemaan rantapyörätietä pitkin. Vihdoin voin sanoa, että olen maistanut kookosvettä ja dunkin donitseja… kummatkin oli vähän pettymyksiä. Turistisin alue rannalla oli kyllä mukavan näköinen ja ajattelimme mennä sinne vielä uudelleenkin grilliruokia maistelemaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *