Matkalla kohti Balia

Siitä on melkein 7 ja puoli vuotta, kun viimeksi olin matkoillani Kiinassa (josta mahdollisesti löytyy blogi täältä syövereistä). Paljon on tapahtunut siinä ajassa. Voisi jopa sanoa, että melkeinpä elämäni suurimmat elämänmuutokset sitten aikuistumisen. En matkusta yksin vaan mukanani on upea vaimo ja itsepäinen ja rohkea 2-vuotias sekä sosiaalinen 4-vuotias lapsi. Tämä muuttaa travellauksen mallia pitkälti rauhallisemmaksi ja enemmän suunnitelmalliseksi. Ei voi enää lähteä minne haluaa ja kulkea tuulen lailla kuten aikaisemmilla reissuilla. Tästä nautin suunnattomasti viime reissulla. Mielestäni Kauko Röyhkän sanat kuvaavat matkailua hyvin; kun poistuu hotellista ensimmäistä kertaa uudessa maassa, niin tulee hämmentynyt olo. Voi mennä vasemmalle, oikealle tai suoraan. Jokainen suunta on oikea. Nyt tätä mallia ei voi täysin toteuttaa, koska täytyy miettiä lasten näkökulmasta asiat ja heidän tulevat tarpeensa. No toisaalta jos pääsisikin lasten mukana heidän näkökulmaansa ja pystyisi menemään täysin tutkimaan uutta maailmaa. No se nähdään.

Olemme tosiaan menossa reiluksi kuukaudeksi Balille ja aloitamme viikolla Sanurissa. Miksikö Balille? No siksi, kun kaikki muutkin menee… No enemmän lasten takia haluttiin sellaiseen maahan missä ei ole malariaa, kohtalainen kustannusrakenne ja mielellään Kaakkois-Aasiaan. Tällä kertaa päädyttiin Baliin. 400€ maksaneet liput auttoivat päätöksen teossa. Eipä lentofirmat enää paljoa tuossa tienaa, kun lippujen kuitissa lukee, että 360€ menee veroihin ja lentokenttämaksuihin.

Matkamme alkoi jo sunnuntaina, kun lähdimme kotoamme pohjoisesta alas kohti pääkaupunkiamme aina pysähtyen sukuloimassa ja vähän rauhoittamassa matkan tekoa. Maanantaina käynkin jo hakemassa lääkäriltä antibiootin yskään, joka on vaivannut pidempään ja muuttunut bakteeritulehdukseksi. Tämä on osaltaan hankaloittanut valmistautumista, kun yöt ja aamut yskii keuhkot pihalle. No ei voi mitään. Tiistaina lähti lento Dohaan kuljettaen mukanaan neljä väsähtänyttä perheenjäsentä ja n. 60kg tavaraa, joista 30kg oli minun rinkassani. Kuka vielä sanoi, ettei lämpimissä maissa tarvita tavaraa. Ensimmäinen lento Dohaan meni oikeastaan todella hyvin verrattuna siihen mitä se olisi voinut olla. Toiselle lennolle päästyä odotettiinkin jo päivällisruokaa/iltapalaa. Sen jälkeen lapset nukkumaan meidän välissä oleville penkeille ja itse reunapaikoille. Yllättävää kyllä he jopa nukkuvat. Samalla kuitenkin ajattelen, että ehkä se paluumatkan yksi ylimääräinen yö Dohassa helpottaa kummasti lapsiperheenä matkustamista. Minä sitten kukun pystyssä yskien ja kirjoittaen tätä aloitusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *